Perillä oloa

Jotkut ovat perillä, eräät eivät. Allekirjoittanut kuuluu näennäisesti siihen ensimmäiseen kategoriaan. Siisti kämppä Kyotossa on korkattu ja nettikin pelaa kuin unelman lähettiläs. Pieni pintavitutus kuitenkin painaa päälle lähinnä perillä olemattomien johdosta.

Ensin aina negatiiviset asiat. Alunperin sankarillanne oli suunnitelmissa muusikon ura rapakon takana, joka kuitenkin kariutui alkumetreillä Helsinki-Vantaan check-inniin. Jostain käsittämättömästä syystä golf-bägi on niin kutsuttu "työväline" kun taas bassokitara on ylimääräinen matkatavara. Lyhyestä virsi kaunis, joko ostan uuden lankun J-maasta tai kikkailemme vanhan basson takaisin kaulaani jotain muuta palvelua käyttäen.

Luonnollisesti Japanilaisten tilaama "e-lippu" ei suoraan toiminutkaan maksutositteena, vaan jouduin maksamaan vajaan 30 euroa veroja paperilipusta lunastettuani sen "e-lippua" vastaan. Kiitän onneani jälkikäteen 0500-ylösnousemuksesta ja pahimpien jonojen ohittamisesta. Se ei kuitenkaan pelasta faktalta, että uusiorakas huuliharppuni ei herätä ainakaan hyväksyntää ja palvontaa turvatarkastajissa. Sekä Helsinki-Vantaa, että Frankfurt saivat kuulla kootut selitykseni tuosta ihanasta soittopelistä. Mutta perillä ollaan...

...ja hieman kahvilla. Edellisellä reissullani kikkailin itselleni japanilaisen kaverin avustuksella ulkomaalaiskortin noin 15 minuutissa. Olisihan se pitänyt arvata, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Saman lipareen hankkiminen Ujissa kesti kaiken kaikkiaan viisi ja puoli tuntia (1,5 tuntia yli normaalin työajan) kiitos massiivisen aasialaisosaanoton vaihtaririntamalla juuri samana päivänä. Pitkän aikaa kirottuani tutustuin kuitenkin kahteen hollantilaiseen sankariin naapurikorttelista, joten kaveririntamaakin sai kasvatettua heti kärkeen. Kaiken lisäksi puskin itselleni flunssanpoikasen Lufthansan ilmastoidusta korkeanpaikan leiristä. Lääkkeeksi nappasin ensimmäisestä apteekkia muistuttavasta estaatista nenäsumutetta, joka ei ainakaan tuoteselosteen mukaan ollut Teräsmiehen hilsettä, vaikka niin olisi voinut luulla. Huomenna olisi ohjelmassa ohjelman selvittäminen, eli miten tulee rahaa ja mistä reijästä se nostetaan. Kai sitä pitää alkaa myös opiskelemaankin.

Ensitunnelmat: Kuin olisi kotiin tullut. Edelliskerran pientä jännäämistä ja uusien asioiden ihmettelyä ei ole havaittavissa. Hommat menevät rutiinilla ja suunnittelen jo etukäteen asioita joiden olemassa olosta tiesin edellisellä reissulla vasta puolen vuoden jälkeen. Ihme hommaa.