Showa no hi

Kultaisen viikon ensimmäinen lomapäivä näki auringonnousunsa 29.4 herran vuotta. Kaikkien kollektiiviseksi ikäväksi vuoden 2008 kultainen viikko on niin kutsutusti tynkä. Vuoden pisin lomakausi on pirstoutunut kahden viikon puolelle, joka tekee lomasta nauttimisen lähinnä vitsinpoikaseksi.

Lomakausi potkaistaan käyntiin Showa no hi -vapaapäivällä. 29.4 kunnioittaa keisari Showan syntymäpäivää ja on luonnollisesti viikon paras päivä. Tänä vuonna päivä osui tiistaille mikä tarkoittaa, Kenbo kinebin (constitution day) ja midori no hi (greenery day) sijoittumista seuraavalle viikonlopulle. Ihanne tilanteessa Showa no hi olisi torstai tai perjantai, jolloin kultainen viikko olisi lähes viikon pituinen kodomo no hi (lasten päivä) mukaan laskettuna, mutta kun ei niin ei.

Tällä kertaa ensimmäistä vapaapäivääni vietin kumppanieni kanssa Kioton Kiyomizu-derassa, temppelissä, joka kuuluu UNESCOn suojeluksen piiriin. Luonnollisesti turisteja oli kuin sieniä sienipellolla, mutta vanhana japaninmatkaajana päätin luonnollisesti johtaa iloisen joukkomme oikopolkuja pitkin kohteeseen.

Jouduimme ennen Kiyomizuderaan siirtymistä keskelle japanilaisia hautajaisia läheisessä pientemppelikompleksissa. Vaikkakin surullinen, oli tämäkin kokemus. Ensimmäinen indikaattori hautajaisten pitämisestä ovat kukat temppelin edustalla. Ilmeisesti vainaja oli jonkinmoinen merkkimies, sillä kukkia, surijoita ja "uhrilahjoja" oli pilvin pimein. Temppeli oli myös siitä hienoimmasta päästä, joten rahaa ei maallisessa maailmassa lienee puuttuneen. Mieleenpainuvimpina koko tapahtumassa olivat "uhrilahjat". Omaiset tuovat vainajan viimeistä matkaa varten kaikkea sakesta teen kautta pikkuleluihin, joita luulevat vainajan tarvitsevan tuonpuoleisessa. Lahjat asetetaan seremoniapaikan edustalle järjestelmällisesti, kuten lukuisat kukka-asetelmatkin.

Syy hautajaisten pitopaikalle selvisi pikkupolulla ennen Kiyomizuderan alueelle siirtymistä. Alueella oli massiivisin hautausmaa mitä Japanissa olen nähnyt. Hautakivet ulottuivat lähes silmänkantamattomiin pienessä laaksossa. Ilmeisesti japanilaisen mentaliteetin mukaan myös viimeisen lepopaikan valinnalla on suuri merkitys.

Iloisempia juttuja sitten itse Kiyomizuderasta. Sinänsä temppelialue on tavallinen turistirysä, mutta parilla lisäkäänteellä. Erityisimpänä mainittakoon Tainaimeguri, eli jotakuinkin jumalattaren kohtu. Paikka on pienenpieni luolasto temppelikummun alla. Käytävä on täysin säkkipimeä, joten sisään uskaltautuvat joutuvat turvautumaan ainoastaan tuntoaistiinsa navigoidessaan tunnelia. Vaikka tunnelin pituus on todellisuudessa alle 10 metriä kaikkine käännöksineen, tuntuu se maan alla huomattavasti pidemmältä. Silmiä alkaa kivistämään, ja suuntavaisto katoaa lähes kokonaan. Huippukohtana tunnelin päässä on pimeässä hohtava kivi, jossa on Buddhan symboli. Kiveä pyörittämällä toiveesi toteutuvat ja tunnelista noustessasi olet kirjaimellisesti syntynyt uudelleen.

Harmittavasti kuvaus oli paikassa kielletty, kenties vakavan silmävammasarjan pelossa.

Kaiken kaikkiaan, Kiyomizudera on hyvin kaunis kohde. Vuoren seinämällä sijaitsevasta temppelistä ovat mainiot näkymät alla uumottaviin vihreisiin laaksoihin. Ainoana harmina ovat vain muut turistit.

Mieli lepää.