On niitä paljon kun yrittää päästä paikasta A paikkaan B, väärää kautta. Ensimmäinen viikonloppu meni leppoisasti Osakassa kuljaillessa. Yakiniku maistui ja tarttuipa mukaan yksi CD:kin.
CD:n tarina alkaakin lempipelistäni, Drum Maniasta. J-maan savuisiin peliluoliin on saapunut jo versioon 4 ehtinyt rumpupelikompleksi. Tietenkin allekirjoittaneen piti tuhota pari tonnia uusiin biiseihin. Aikaisemmista versioista poiketen, tällä kertaa mukaan oli tullut pari tiukkaa kipaletta kuten naisihanteeni epitomian Arch Enemyn Nemesis ja tietenkin Paranoid! Biisejä hakatessa löytyi myös Cellador-nimisen bändin kappale, joka iski sen verran, että pitihän se levy etsiä käsiini. Levy oli sen verran iäkäs, että jouduin kiertämään parit kolmet kaupat tunnin sisään ennenkuin levy taskun pohjalle ajautui. Iron Maidenia speedmetallina. Toimii.
Maanantaina sain labrassani koneen lopultakin toimimaan. Kaikki piti tietenkin asentaa uudestaan, kuinkas muutenkaan, mutta nyt pelaa. Huomenna alkaa sitten kielirupeama, joka täyttää kalenterin seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Saa nähdä miten tasokoe menee. Tarkoitus olisi aloittaa heti edistyneemmältä leveliltä, mutta se on kokeen takana. Peukkuja.
Yllättävän nopeasti muuttuvat myös makutottumukset. Viikko riisi- ja nuudelidieettiä aiheutti yllättävän bigmac-himon hollantilaisen paskiaisen johdosta. Hampurilaiset tulisi yleisesti ottaen olla yhtä paheksuttavia kuin kakkosella käynti, ja niiden syönti tulisi tapahtua pimeässä ja samassa paikassa. Suunta siis kohti kultakaaria, jossain "vasemmalla". Tunnin kävelyn ja yhden Muse-levyn jälkeen päätin kääntyä kuitenkin kotia kohti tuon maagisen ostoskeskuskompleksin ja rasvan hajun piileskelevyyden johdosta. Nyt ainakin tiedän missä päin Ujia ei ole ostoskeskusta saatika mäkkäriä.
Onni onnettomuudessa, sillä Lawson sekatavarakauppa tarjosi antimistaan ensimmäisen arvosteluun pääsevän katsudon-annoksen. Annos oli noin 3 euroa maksava yakisoba/katsudon-kombo. Ei mitään kallista tavaraa. Yakisoba osuus oli lähinnä yhtä tyhjän kanssa. Mauton ja sitkeä. Katsudon puoli sen sijaan maittoi väsyneelle matkalaiselle. Maku on hieman makeampi kuin tuoreena ostettu vastapaistettu don-voitto, mutta menee alas kuitenkin ilman ongelmia. Liha on hieman kuivahkoa, luultavasti pakastetta, joka on sulatettu annosta varten. Kuorrutus ei myöskään ole rapeaa nähnytkään, joten mieleen tulee lähinnä pulla... täynnä lihaa. Lawsonin erikoisuutena ovat herneet kananmunan seassa, jotka toimivat, mutta kieltämättä ovat hieman liian makeita kokonaisuutta ajatellen.
Kaiken kaikkiaan annokselle 3/10 pistettä. Perushuttua, parempaa kuin suoraan pakkasesta, mutta kuitenkin mikroaterian korvike. Ei täytä maarua, mutta ei ole myöskään liian pieni. Jos ei parempaa löydy kello 0100 yöllä niin ei muuta kuin Lawsonin annos navan alle ja tuutimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti