Terve kullannuput. Lempikirjailijanne on jälleen kerran suunnannut nokan kohti ostosparatiisin humua. Tällä kertaa laitoimme naapurivaltioiden viisaat päät yhteen ja testasimme miltä näyttää paikallinen Liquor Mountain, ihan sisältä käsin tarkasteltuna.
Paikka on siis paikallinen Alko, sillä erotuksella, että luonnollisesti Japanissa ei ole Suomen tyylistä monopolia alkoholituotteiden myynnin suhteen. Liquor Mountain -ketjun edustajia löytyy lähinnä asutusalueilta, eli Osakan keskustasta näitä keitaita on vaikea paikallistaa.
Ensi vaikutelmana huomatessani kauppakeskuksen kokoisen kompleksin jättimäisine valotauluineen oletin paikan olevankin juuri sitä. Totuus oli toki kaukana oletetusta. Liquor Mountain on jokaisen Japanilaisen viinanpirutarpeisiin erikoistunut kompleksi. Paikallinen alkoholin jälleenmyyjä on silmäarviolta noin 700 neliön kokoinen. Jos ihmettelette miksi ihmeessä viinakaupan täytyy olla supermarketin kokoluokkaa, ihmettelette oikein.
Viinavuori tarjoaa kaiken harvinaisista viskeistä shochun kautta miksereihin ja pikkunaposteltaviin. Itse asiassa naapurikorttelissa nököttävä isojen poikien karkkikauppa sisälsi raaka-arviona ainekset jokaiseen tunnettuun drinkkiin ja sekoitukseen. Lisäksi tarjolla oli kaikki markkinoilla olevat kotimaiset olutmerkit, sekä suosituimmat importit. Mielenkiintoisena kuriositeettina paikasta löytyi "shochu-seinä", noin 15 metrin pituinen talon pääty täytettynä lattiasta kattoon mitä ihmeellisimmillä shochu-merkeillä. Ihmeellistä oli myös se, ettei vierekkäin (päällekkäin/alekkain) ollut yhtään samanmerkkistä pulloa. Merkkivalikoima ulottui siten useaan sataan.
Teille, joille jäi kysymys siitä mitä shochu on seuraa lyhyt oppimäärä paikallisen tinnerin syntyyn. Shochun synnystä voidaan olla kahta mieltä; eräät oppineet väittävät japanilaisen shochun tulleen Kyushun-saarelta, toiset (kuten minä) uskovat sen alunperin tulleen Etelä-Koreasta tai muualta manneraasiasta, jossa sama aine kulkee nimellä Soju. Koska japanilaiset ovat aina olleet taitavia kopioimaan (vrt. kirjoitusjärjestelmä jne.) uskoisin shochun olevan myös import-kamaa.
Shochun valmistusmenetelmänä toimii tislaaminen (toisin kuin saken valmistus, joka vastaa viinin valmistusta), eli periaatteessa shochu on Japanin vastine pontikalle. Shochu-mäski tehdään joko riisistä, bataatista tai ohrasta, mutta myös peruna ynnä muut mielenkiintoiset einekset ovat päätyneet aikojen saatossa osaksi shochu-maailmaa. Tavara on suhteellisen halpaa, noin 1000 yeniä pullo (0,5l - 0,7l). Alkoholipitoisuus pyörii yleensä 25% tietämillä, mutta pitempään kypsyneissä tuotteissa on havaittu myös 40% hipovia lukuja. Maku vaihtelee hirvittävästä maukkaaseen, joten myös tästä syystä valinnanvapautta on noudatettava. Yleensä kuitenkin pullon kyljessä on kolmiarvoinen asteikko aineen mausta, tärpätistä mietoon. Yleisesti ottaen kannattaa välttää 辛 (karai) tai 黒 (kuroi) merkeillä varustettuja kanistereita, ellei tiedä varmasti pitävänsä mausta. Nautintotavat myös vaihtelevat kuluttajakohtaisesti. Vanhat papat tykkäävät juoda shochunsa joko jäiden kera tai veteen laimennettuna, nuorekkaat vetävät aineen drinkkinä, eli sekoitettuna johonkin imelähköön limonaadijohdannaiseen. Henkilökohtaisena suosikkina mainittakoon mugi (ohra) -shochu, miedon makuinen, jäillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti