Terve.
Vaikka edellisessä blogiartikkelissani käsittelin juurtajaksaen Shorinji Kenpon hienouksia ja historiaa, allekirjoittaneen sosiaalipoliittinen elämäntilanne ei näköjään anna myöten pitkäjänteisen harrasteen harjoittamiseksi. Päätinkin siis siirtää "klubi"-henkisten urheilusuoritteiden ajankohdan myöhemmälle syksylle.
Tällä hetkellä mid-term -tentit rassaavat pahasti vapaa-ajanviettoa, joten lähes koko hereilläolohetki menee kanjeja tankatessa. Jos kanjit alkavat kalvamaan vitutussiementä on vuorossa oman alan kirjallisuuteen tutustuminen. Neljän tunnin potkuhipat eivät siis sovellu aikataulukuvioihin vielä puoleen vuoteen.
Aktiviteettien puutteeseen löytyy kuitenkin lääke. Uji on käytännössä vuoren rinteellä, joten lenkkipolkujen määrä on loputon. Lisäksi sain vinkin paikallisen sairaalan kellarissa sijaitsevasta kuntosalista, jonne pääsisi lepakkotunteinakin. Täytyy siis tsekkailla kehonhallintaan edellä mainittuja aktiviteetteja.
Soittajan sormia myös meinaa kutitella siihen malliin, ettei huuliharpun jammaileva sointi enää riitä täydentämään sielussa heräilevää tyhjiötä. Pikaisen tutkailun perusteella bassojen ja kitaroiden hinnat pyörivät palttiarallaa samoissa lukemissa kuin Koto-Suomessa, joten nokka kohti käytettyjen soittimien varastoa. Umedan Miki-Gakki tarjoaa kohtuullisen valikoiman käytettyjä sähköbassoja. Kunto on uuden veroinen, koska, no edelliset omistajat ovat olleet japanilaisia. Silmääni pistikin Epiphonen nelikielinen T-Bird hintaan 34,000y, joka vastaa lähes eurolleen Suomen hintoja. Kuulin myös huhuja bändikiemuroista kampusalueella, josta löytyy reenitilat ja oletettavasti myös vahvistin/kaappi -komboja käytettäväksi.
Seuraava rahareikä näkyvissä jatkamme...
Blueberry dessert
17 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti