Kulinarismia

Aina silloin tällöin minulta tiedustellaan lempiruokaani Japanissa. Oletusarvoisesti kysyjä tarkoittaa aina nimenomaan japanilaista ruokaa, joka länsimaalaisessa mielenlaadussa tarkoittaa sushia, raakaa-kalaa ja isoa kuppia riisiä, jota on hankala syödä puikoilla. Mutta mitä sitten ovat nämä oikeat ja alkuperäiset japanilaiset ruuat? Henkilökohtaisesti vannon japanilaistuneen korealaisen ruuan puolesta. Näihin kuuluvat esimerkiksi bibinba, chichimi ja kimchi, joita tarjoillaan laajalla skaalalla ympäri saarivaltiota.

Vain hyvin harva "perinteinen" japanilainen ruokalaji on alunperin japanilainen. Yleissääntönä japanilaistumisprosessissa voidaan pitää keinotekoisten tai lisättyjen makujen häviämistä ja raaka-aineiden luontaisen maun korostamista. Esimerkiksi japanilaistunut bibinba (riisin, kasvisten ja lihan sekoitus) on huomattavasti vähemmän tulista kuin korelainen malli. Sama sääntö tuntuu pätevän myös kimchiin jonka valkosipulipitoisuus tippuu huomattavasti meren ylittäessään.

Mutta selveentääkseni suosituimpien ja parhaiten tunnettujen "japanilaisten" ruokalajien koostumusta ja historiaa käväisen läpi omat suosikkini:

Miso

Alunperin Kiinasta alkunsa saanut ruokalajike/mauste, joka valmistetaan riisin, ohran, soijapapujen, suolan ja koujikin-sienen käymisprosessilla. Miso on yleisimmin käytetty ja syöty soijapohjainen käymisprosessin kautta valmistettu japanilainen ruokalajike.

Miso-lajikkeita löytyy punaista, valkoista ja mustaa. Lajikkeen aromit luodaan eri käymislämpotiloissa, metodeissa ja ainesosien jaotteluissa. Omat suosikkini miso-pohjaisista ruuista ovat ehdottomasti kasvis-miso-keitto chilillä, miso-ramen ja punainen miso riisin päällä salaatinlehteen käärittynä. Jälkimmäinen on tosin täysin korelainen syömistapa, mutta ... [katso ensimmäinen kappale]

Ramen

Alunperin kiinalainen ruokalaji, jonka perusosat ovat nuudelit ja ramen-liemi. Koska ramen-nimi juontaa juurensa kiinan kielisestä sanasta joka tarkoittaa nuudelia, Japanissa lainasanojen sääntöjä noudattaen ramen kirjoitetaan katakana-merkeillä ラーメン.

Koko juonen salaisuus on liemessä, ja jokaisella ramen-mestalla on oma salainen reseptinsä. Perusosaset ovat joko sian tai kanan luut, joita keitetään pari tuntia, soija ja/tai miso. Ramenissa käytetyistä nuudeleista löytyy enemmän lajikkeita kuin makaronista, aina ohuenohuesta ja erittäin kovasta, paksuun ja pehmeään.

Koska lähes jokaisella ramen-ravintelilla on oma reseptinsä osaset vaihtuvat aina tekijän mukaan. Perusraamenit ovat kuitenkin yleensä joko soija- tai miso-pohjaisia, sipulilla ja possun (erittäin rasvaisilla) siivuilla. Lukemattomia variaatioita löytyy, joten ei muuta kuin etsimään omansa. Oma suosikkini on miso-sipuli-chili -raamen, jota voisi pitää (jälleen kerran) hieman korealaisena varianttina. Esimerkiksi kimchi-ramen ei ole kovinkaan suosittu, mikäli telkkarin keskusteluohjelmiin on uskomista, johtuen sen tulisuudesta.

Sushi

Sushi on lähes alkukantainen ruokalaji. Vaikka imagollisesti sushi on japanilainen ruokalaji, sen juuret juontavat jonnekkin Kaakkois-Aasiaan.

Alun perin sushin valmistus oli kalan säilömisprosessi. Riisi ja raaka kala säilöttiin käymisprosessin avulla, ja syömisvaiheessa käynyt riisi heitettiin kompostiin. Käymisprosessin läpikäyneitä sushi-lajikkeita löytyy vieläkin, mutta eurooppalaiseen makupalettiin nämä ovat hieman vahvoja (vrt. natto). Itse pidän eniten sashimi-sushista, eli raaoista kalasiivuista ilman riisiä tai nori-levyjä.

Hokke

Oma suosikkini, hokke. Hokkaidolla pyydettävä kalalajike, joka muistuttaa etäisesti makrillia. Suomalaisena mielenee pullahtaa ensimmäisenä hauki, mutta sekään ei oikeastaan kuvaa hokkea täydellisesti. Tätä ruokalajia on hankalaa ellei mahdotonta löytää saarivaltion ulkopuolelta. Linkki tuntemattoman kaverin kuvaan.

Hokkea laitetaan ääntä kohti yleensä izakaya-kansanravintoloissa, mutta myös kotioloissa. Valmistus tapa on periaatteessa: kala halki, uuniin, syö. Suolainen maku käy hyvin minkä tahansa juoman ja tilanteen kanssa, ja koska ruodot ovat erittäin helposti poistettavia voi hokkea nauttia missä mielentilassa tahansa. Vetäiset vain selkärangasta niin kaikki piikit lähtevät mukaan.

Yksi mielenkiintoinen "fatka" hokkesta on sen hinta. Hokke on pysynyt vuosia enemmän tai vähemmän saman hintaisena, mutta hokke-siivun koko vaihtelee ekonomisen tilanteen mukaan. Tämä mystinen ilmiö on nykytilanteessakin nähtävissä supermarketeissa. Hokke pienenee ja pienenee, mutta hinta pysyy samana. Väittäisin, että vuosi sitten ostettu hokke painoi noin 15% enemmän kuin tämän päivän hokke. Lisäksi hokken koolla on suora yhteys sitä tarjoilevan izakayan tasoon; mitä kalliimpi paikka, sitä isompi hokke.

Kevätloma

Terve,

Se olisi sitten taas vuosittaisen kevät"loman", aika jolloin undergrad-opiskelijat viilettävät milloin missäkin vähät välittämättä opiskeluhommista. Ikäväkseni huomaan jälleen kerran istuvani labrassa tekemässä hommia. Näinhän kävi myös puolivuotta sitten kesä"loman" tietämillä, kun labran työprojekti pukkasi duunia kuin paperitehdas.

No, ei se elämä nyt pelkkää duunia ole. Nyt kun useimmat kaverit ovat saaneet pääsykokeet alta pois ja apurahan pidennyskin meni läpi on taas aikaa chillailla muuten vain. Bänditreenejä pidämme yleensä kerran viikossa perjantaisin, mutta lähestyvän keikan johdosta olemme viettäneet bändijätkien kanssa enemmän aikaa treenikämpillä kuin ulkosalla. Uusia biisejä tulee kuin liukuhihnalta, mutta keikkojen ja opiskeluhommien takia niitä ei ole vielä hiottu loppuun saakka. Toivottavasti ensi sunnuntain MOJO-keikan jälkeen saamme pari lisäbiisiä pakettiin ja voimme aloittaa demon nauhoitukset.

MSB:n seuraava keikka on tosiaan Kyoto MOJO:ssa, jonne on näillä näkymin tulossa yli 200 henkeä. Palttiarallaa 15% asiakkaista tulevat meidän bändijäsenten lipunmyynnin kautta, joten maksettavaa keikasta ei bändille tuskin jää. Luultavasti valotin jo aikaisemmassa blogipostissa japanilaisen norma-kulttuurin saloja, mutta tarkennetaan vielä sen hienouksia: Jos saamme bändin kanssa kasaan yli 20 ihmistä, jokainen tämän rajan ylittävä henkilö tarkoittaa 50% lipun hinnasta suoraan bändin kassaan. Kuvitellaan ei niin hypoteettinen tilanne jossa ensi sunnuntain keikalle pamahtaa 30 henkeä MSB:n listoilta. 10 "ylimääräistä" asiakasta vastaa 15,000y lipputuloja josta 7500y tulee suoraan bändille. Ottaen huomioon asiakkaiden nestekulutuksen (ja 500 jenin juomat) live-mesta tienaa vielä bändille maksaessaankin kivat rahat.

Tähän asti suurimman yleisömäärän edessä heitettävää keikkaa odotellessa...

Takaisin Internettiin

Hahaa, luulitte varmaan, ettei tama sivu enaa paivity? Toisin kuitenkin kavi. Pahoittelen heti tarinoinnin alkuun skandinaavien puuttumista, mutta taman hetkisen tietokonetilanteeni johdosta parempaan en pysty.

Pari kuukautta, tai enemmankin, on siis vierahtanyt edellisen blogikirjoituksen timestampista. Yksi lukukausi on taas takana, allekirjoittanut on ollut mukana ties missa kivassa.

Tylsimmista hommista ensin. Japaninkursseista nappasin kolme edistyneempien jannujen kanji-hinkkauskurssia, joista kaksi on onnistuneesti suoritettuna. Kolmas, kirjoitelmakurssi, jossa joka viikko olisi pitanyt tarinoida noin A4:sen verran vapaavalitsematonta tekstia jai hieman taka-alalle jo viime vuoden puolella, mutta tammikuun vaikeudet hakkasivat toiseksi viimeisen naulan siihen arkkuun, mutta tasta myohemmin. Edistyneemmat kanji-opinnot olivat kohtuullisen mielenkiintoisia verrattuna edellislukukauden perusopintoihin, jotka perustuivat vain merkkien ulkoaopetteluun. Talla kertaa sain ilon ja kunnian oppia esimerkiksi kanjien aanteiden lukemista helpottavia kikkoja, ja yhdistelma-kanjien taikaa. Toisella kurssilla oltiin kieliopin ihmeellisessa maailmassa, joka talla kertaa pyori jo ihan oikeiden julkaisujen kirjoitustyylin ymparilla. Mita pidemmalle naissa kieliopinnoissa etenee, sita vaikeammaksi homma menee, lahinna toisiaan todella paljon muistuttavien kielioppisaantojen ja kanjien takia. Otinkin nyt lukukauden loputtua itselleni sopivamman lahestymistavan kielenopiskeluun: Opettelen joka paiva 5 uutta sanaa, joita kertaan kaksi paivaa taman jalkeen. Akkia laskien talla menetelmalla sanavarastoni karttuisi 300 sanalla tai fraasilla kahdessa kuukaudessa. Sanat keraan itse kirjoista, netista ja normielamasta, joten en ole tukossa erikoisen oppikirjasisallon kanssa. Katsotaan miten onnistuu.

Oikeastaan suurin ongelma kieliopintojen kanssa on ollut niiden sovittaminen tutkimusaikatauluun. Olen vaantanyt nyt noin viisi paivaa viikossa julkaisua tai jonkin sortin tutkimusta, joten vapaa-ajalla koulukirjat jaavat yleensa sinne laukun pohjalle. Ensi lukukaudella otan luultavasti vain kaksi kurssia kieliopintoja, jotta selvian niista edes jokseenkin paivanvalon kestavilla arvosanoilla.

Bandirintamalta seuraavaa: Mineshaft Spirit Boots on nyt virallisesti menettanyt keikkaneitsyyden Japanissa! Vaansimme joulukuussa kokoon nelja ensimmaista biisia (viimeiset sanat olivat valmiina pari viikkoa ennen ensimmaista keikkaa), ja kiitos MSB:n rumpalin toisen bandin saimme mahdollisuuden soittaa Kyoto MUSE:ssa heidan jarjestamassa live-tapahtumassa. Tuotokset ovat netissa nahtavilla. Itselleni tama ei ollut ensikokemus Japani-livesta, mutta kitaristimme oli viela autuaan kokematon. Kaiken kaikkiaan ensimmaiseksi keikaksi tempaus oli vallan mainio. Seuraavan keikan heitamme maaliskuussa Kyoto Mojo:ssa, ja talla kertaa muutkin bandit ovat sita metalliroisketta. Pari biisia pitaisi hioa valmiiksi ennen keikkaa, koska esiintymisaika pomppasi ylospain heti kymmenella minuutilla.

Miten tammikuu meni? No ihan pain helvettiahan se. Uudenvuoden bilehommat vietimme kitaristimme kotona, josta suuntasimme Umeda Sky Buildingin juureen seuraamaan countdownia ja "ilotulitusta". Ilmeisesti laki kielsi oikeiden pommien kayton joten arvon Osakalaiset paukuttelivat paperisilppua. No, bileista viikko eteenpain ja kurkku alkoi karhentua vahan samaan tapaan kuin joka vuosi tahankin asti. Jalleen kerran sain siis karsia angiinan, mutta talla kertaa hieman eri ymparistossa. 40-asteen kuumeessa ravasin yksityisissa sairaaloissa hakemassa milloin mitakin pilleria, ja nelja paivaa putkeen kavin hakemassa suonien sisalle antibioottia. Koska Japanin sairaanhoito on jarkiaan yksityista, annetaan asiakkaalle aina parasta. Itselleni tungettiin kuulemma vahvinta antibioottiliuosta, mita sairaalasta loytyi, ja kyllahan se auttoi. Laakkeista sen verran, etta toisin kuin Suomessa, jossa annetaan marketin kassillinen eri varisia pillereita vaivaan kuin vaivaan, Japanissa pillereita on vain sen verran kuin niita tarvitsee. Ohjeissakin lukee "syo niin kauan kuin olo on huono". Lisaksi jokaisen pillerin haittavaikutuksia vastaan taistelemaan annetaan toinen pilleri. Itse soin kahta antibioottia, kipulaakkeita ja munuaisia, maksaa ja mahalaukkua suojaavia nappeja. Hauskaa hommaa.

No, angiinasta selvittiin hengissa, mutta sitten oli viela toinen ongelma. Tammikuun alussa juuri ennen kuin kovin lentsu iski rikoin polven ristisiteet. Kohtuullisen huolestuneena paatin menna sitakin vilauttamaan laakarille, koska kolmeen viikkoon en voinut kavella portaita alas. Kaiken kaikkiaan rontgenkuvat, laakkeet ja tarkastuskaynti maksoivat noin 1000 yenia, eli seitsemisen euroa, kiitos sairasvakuutuksen. Kolikon toisella puolella on sitten tarina kaveristani joka joutui auto-onnettomuuden jalkimainingeissa maksamaan 80,000 yenia paan magneettikuvasta. Tarinan opetuksena, riko mita tahansa Japanissa paitsi paatasi.

No mitapa muuta... Tyot alkavat ensi viikolla, Dragonforce soittaa ensi kuussa ja kohta on tarpeeksi lammin hengailla taas Kamogawan varrella.

Palaillaan.