Status Update, Heinäkuu

Noniin, kullanmussukat. Hieman on kiirettä pitänyt. Tällä hetkellä taistelen japanin intensiivikurssin finaalikokeiden kanssa, joten stressitaso on kohtuu korkealla. Eritoten parin päivän päästä oleva kanji-koe painaa mieltä kuin lavallinen nauloja. On se perkele hankala opetella ulkoa 200 kirjoitusmerkin kaikki eri lukutavat. Mutta semikronologiseen tilanneraporttiin...

Tällä viikolla Kyotossa on meneillään Gion Matsuri. Ulkomuistista tämä festivaali alunperin "keksittiin" pyytämään jumalilta apua sairauksien parantamiseen, tai toisin sanoen estämään sairauksia ja kuolemaa ja sen sellaista pikkukivaa. Suurin osa matsureista Japanissa keskittyvät lähinnä pyytämään hyvää satoa, paljon penskoja, onnellista elämää ja mitä lie, mutta Gion Matsuri lähtee pessimistisen kansanliikkeen jalanjäljissä miehekkäästi kuoleman vastaiseen taistoon.

Kuten nimestä voi päätellä festivaali järjestetään Kyoton Gionin kaupunginosassa, joka on tunnettu Japanin ainoana paikkana, jossa voi vielä nähdä aidon geishan luonnollisessa habiteetissaan. Tähän liittyy myös tarina 150-kiloisista amerikkalaisturisteista, ja lentävästä lauseesta "hurry up, before she gets away", mutta säästetään se toiseen kertaan. Gion Matsurin keskipisteenä ovat pyörillä kulkevat lavat, jotka kiertävät pitkin Kyotoa matsurin neljäntenä (?) päivänä, tänä vuonna siis 17. päivänä. Lavat on käsittääkseni lajiteltu hoko- ja yama-tyyppeihin, hokon ollessa suurin ja yaman ollessa pienempi versio. Hoko-lavat imaisevat sisäänsä jokusen kymmentä kaveria, ja ovat koristeltu mullistavan suurilla naginatoilla (japanilainen leikkaava seiväs). Yamat ovat pienempiä, ja yleensä sisältävät jumalolennon patsaan ja pienemmän puun, kuten kuusen.

Yleisesti ottaen matsurin aikana Gionissa on brutaalisti ilmaistuna helvetisti porukkaa kimonot ja yukatat päällä. Henkilökohtaisesti en tästä aktiviteetista pidä, joten valitsen mieluummin yleisen saunan kylkikyljessä hikoilun näyttämöksi. Torstaiaamuna lavat lähtevät liikkeelle noin 0900, jolloin ihmismassa tulee olemaan miljoonapäinen. Itse kävin katsastamassa lavat jo tiistaina, mutta ikäväkseni "yllättävä" taifuuni huuhtoi muassaan värin t-paidastani, sekä matsuri-innostuksen korvien välistä. Kuriositeettina; ulkomaalaiset yukata tai kimono päällä julkisella paikalla näyttävät idiooteilta. Piste.

Rokki-rintamalta kajahti Children Of Bodomin keikka Osakan Namba Hatchissa. Kävin tsekkaamassa meiningin ulkomaalaisen kaverini kanssa (joka melkein pidätettiin pyrkiessään laittomasti back-stagelle keikan jälkeen). Meininki oli juuri niin hyvä kuin muistinkin. Ennen valojen sammumista jengi seisoo sotilaallisessa muodostelmassa virvokkeita nauttien, mutta pimeyden laskeuduttua helvetti pääsee irti. Itse puskin massalla habitukseni eturiviin, jossa hiki valuen huusin suomenkielisiä törkeyksiä. Mahtava meininki. Roope jopa soitti pätkän Paranoidia :). Käväisin myös tsekkaamassa paikallisen rokkiklubin, tai live-housen mikälie, jossa aloittelevat bändit tarjoavat tuotoksiaan kohtuulliseen 2000 yenin hintaan. Tämän lisäksi uudet tuttavani opastivat minut kaupungin harvojen rokkibaarien äärelle, jotka aion tsekata hyvässä seurassa ensikuun puolenvälin jälkeen.

Ensi viikolla olisi luvassa kiertue Tokioon. Viimeisen kokeen jälkeen suuntaan nokan kohti Neko-taloa, jossa kämppään perhepiirissä seuraavaan viikkoon asti. Shinkansenissa olisi myös tarkoitus opiskella, sillä vaikka japaninkokeet loppuvat ensi viikolla, oikea opiskelu vasta alkaa. Kuun viimeisenä päivänä olisikin sitten luvassa kurssin loppupuhe allekirjoittaneen toimesta, joten puheenaihe-ehdotuksia otetaan vastaan....

Auttakaa miestä mäessä. Palaillaan.