Kesäreissuja

Blogin päivittäminen on taas hieman jäänyt taka-alalle, mutta aletaan nyt taas tsemppaamaan.

Viimeisen kuukauden ohjelmaani on kuulunut labran tiloissa työskentelyä. Eräs kaunis perjantai noin puolitoista kuukautta sitten projektijohtajamme lätkäisi lapun käteen ja totesi, että "huomenna sulla alkaa työt". Ei siinä, ei muuta kuin puurtamaan. Aikaa oli tietenkin vain 2 viikkoa, mukaanlukien ohjelmistoon tutustuminen, lähdekoodin de-koodaaminen, ohjelmointikielten mieleen palauttaminen ja palvelimien käyttö. Lyhyestä virsi kaunis; kuukausi myöhemmin projekti on valmis ja saanut hyväksymisleimansa, puolet kesälomasta tarjottiin siis morfologisen analyysin ihmeelliseen maailmaan.

Sitten niihin hauskoihin hommiin. Palasin viime sunnuntaina labran reissulta Atami kaupunkiin Shizuoka-prefektuurissa, hieman Tokiosta lounaaseen. Kuten arvata saattaa, ja Japanissa kun ollaan, reissu keskittyi enemmän siihen yhdessä kikkailuun kuin varsinaisesti lomailuun. Otimme perjantaiaamuna bussin Kyoton asemalta (joka oli ensimmäistä kertaa riittävän tilava, Nara Kotsu A-OK) ja laitoimme ajovalot kohti pohjoista. Saavuimme samana päivänä noin 17:00 Atamiin, jossa oli vielä yllätys yllätys valoisaa.

Atami, on se toisaalta ihan siisti paikka. Kaupunki sijaitsee käytännössä vuoren rinteellä Japanin rannikolla. Maisemat ovat paikoittain päätä huimaavat. Lähinnä mieleen tulivat meksikolaiset kalliosukeltajat, joita vilahteli 80-luvun elokuvissa. Painelimmekin ensimmäisenä iltana ensitöiksemme biitsille (koko porukalla), mutta koska hengenpelastaja oli jo iltalomilla ainoa, joka kehtasi superpaskaisessa vedessä boksereillaan pyrähtää oli ranskalainen sekopäämme.

Ilta menikin sitten labran 15-vuotispippaloissa. Viini virtasi ja ruokaa riitti. Muutenkin oli kivaa, varsinkin labran alumnit olivat siistiä sakkia, lähinnä siksi etteivät he jäpittäneet samalla tavalla kuin uudet labralaiset vaan kuittailivat ja puhuivat rumia kuin vanhat tekijät. Hauskaa oli, mutta seuraavan aamun 0700-herätys hieman vitutti.

Lauantaina laskeskelin, että nukuin yhteensä 6 tuntia bussissa. Matka meni suunnilleen seuraavaan tapaan: 0900 nukkumaan bussiin --> 1000 hiking-sessio kallioilla --> 1100 nukkumaan bussiin --> 1230 syömään sashimia semi-kuuluisaan mestaan Izussa --> 1330 nukkumaan bussiin --> 1530 kävelyä Izussa --> 1630 nukkumaan bussiin --> 1800 juomaan olutta labran proffien kanssa.

Sunnuntai meni samalla kaavalla. Takaisin Kyotossa olimme noin 2300, joten teki tiukkaa ehtiä viimeiseen Osakan junaan. Kuten kaaviosta näkyy ei tälläkään reissulla pääteemana ollut niinkään se lomailu tai siistien paikkojen tsiigailu vaan yhdessä hengailu. Vaikka se hengailu onkin vaan nukkumista, syömistä ja juomista (lähinnä ensimmäistä) on se paikallisten silmissä sitä parasta shittiä, ja pakollista. Matkan ehdottomia helmiä oli kyllä Uno-juomapeli lauantai-iltana. Tuloksena oli 2 punertavaa professoria, yksi sammunut maisteriopiskelija MINUN sängyssäni ja hyvät naurut baarimikkona työskentelevän kaverin salmiakkikossu-appelsiinilimukka-shochu -"drinkeistä". Hyi helvetin helvetti....

Mutta ei siinä, nyt alkaa kuukauden semi-loma, eli teen hommia vain juuri niin paljon kuin haluan. Käytännössä otan kiinni maisteriopiskelijoita tietotaidoissa, ja koitan kehitellä aiheita julkaisuun/väikkäriin.

Palaillaan.