Hahaa, luulitte varmaan, ettei tama sivu enaa paivity? Toisin kuitenkin kavi. Pahoittelen heti tarinoinnin alkuun skandinaavien puuttumista, mutta taman hetkisen tietokonetilanteeni johdosta parempaan en pysty.
Pari kuukautta, tai enemmankin, on siis vierahtanyt edellisen blogikirjoituksen timestampista. Yksi lukukausi on taas takana, allekirjoittanut on ollut mukana ties missa kivassa.
Tylsimmista hommista ensin. Japaninkursseista nappasin kolme edistyneempien jannujen kanji-hinkkauskurssia, joista kaksi on onnistuneesti suoritettuna. Kolmas, kirjoitelmakurssi, jossa joka viikko olisi pitanyt tarinoida noin A4:sen verran vapaavalitsematonta tekstia jai hieman taka-alalle jo viime vuoden puolella, mutta tammikuun vaikeudet hakkasivat toiseksi viimeisen naulan siihen arkkuun, mutta tasta myohemmin. Edistyneemmat kanji-opinnot olivat kohtuullisen mielenkiintoisia verrattuna edellislukukauden perusopintoihin, jotka perustuivat vain merkkien ulkoaopetteluun. Talla kertaa sain ilon ja kunnian oppia esimerkiksi kanjien aanteiden lukemista helpottavia kikkoja, ja yhdistelma-kanjien taikaa. Toisella kurssilla oltiin kieliopin ihmeellisessa maailmassa, joka talla kertaa pyori jo ihan oikeiden julkaisujen kirjoitustyylin ymparilla. Mita pidemmalle naissa kieliopinnoissa etenee, sita vaikeammaksi homma menee, lahinna toisiaan todella paljon muistuttavien kielioppisaantojen ja kanjien takia. Otinkin nyt lukukauden loputtua itselleni sopivamman lahestymistavan kielenopiskeluun: Opettelen joka paiva 5 uutta sanaa, joita kertaan kaksi paivaa taman jalkeen. Akkia laskien talla menetelmalla sanavarastoni karttuisi 300 sanalla tai fraasilla kahdessa kuukaudessa. Sanat keraan itse kirjoista, netista ja normielamasta, joten en ole tukossa erikoisen oppikirjasisallon kanssa. Katsotaan miten onnistuu.
Oikeastaan suurin ongelma kieliopintojen kanssa on ollut niiden sovittaminen tutkimusaikatauluun. Olen vaantanyt nyt noin viisi paivaa viikossa julkaisua tai jonkin sortin tutkimusta, joten vapaa-ajalla koulukirjat jaavat yleensa sinne laukun pohjalle. Ensi lukukaudella otan luultavasti vain kaksi kurssia kieliopintoja, jotta selvian niista edes jokseenkin paivanvalon kestavilla arvosanoilla.
Bandirintamalta seuraavaa: Mineshaft Spirit Boots on nyt virallisesti menettanyt keikkaneitsyyden Japanissa! Vaansimme joulukuussa kokoon nelja ensimmaista biisia (viimeiset sanat olivat valmiina pari viikkoa ennen ensimmaista keikkaa), ja kiitos MSB:n rumpalin toisen bandin saimme mahdollisuuden soittaa Kyoto MUSE:ssa heidan jarjestamassa live-tapahtumassa. Tuotokset ovat netissa nahtavilla. Itselleni tama ei ollut ensikokemus Japani-livesta, mutta kitaristimme oli viela autuaan kokematon. Kaiken kaikkiaan ensimmaiseksi keikaksi tempaus oli vallan mainio. Seuraavan keikan heitamme maaliskuussa Kyoto Mojo:ssa, ja talla kertaa muutkin bandit ovat sita metalliroisketta. Pari biisia pitaisi hioa valmiiksi ennen keikkaa, koska esiintymisaika pomppasi ylospain heti kymmenella minuutilla.
Miten tammikuu meni? No ihan pain helvettiahan se. Uudenvuoden bilehommat vietimme kitaristimme kotona, josta suuntasimme Umeda Sky Buildingin juureen seuraamaan countdownia ja "ilotulitusta". Ilmeisesti laki kielsi oikeiden pommien kayton joten arvon Osakalaiset paukuttelivat paperisilppua. No, bileista viikko eteenpain ja kurkku alkoi karhentua vahan samaan tapaan kuin joka vuosi tahankin asti. Jalleen kerran sain siis karsia angiinan, mutta talla kertaa hieman eri ymparistossa. 40-asteen kuumeessa ravasin yksityisissa sairaaloissa hakemassa milloin mitakin pilleria, ja nelja paivaa putkeen kavin hakemassa suonien sisalle antibioottia. Koska Japanin sairaanhoito on jarkiaan yksityista, annetaan asiakkaalle aina parasta. Itselleni tungettiin kuulemma vahvinta antibioottiliuosta, mita sairaalasta loytyi, ja kyllahan se auttoi. Laakkeista sen verran, etta toisin kuin Suomessa, jossa annetaan marketin kassillinen eri varisia pillereita vaivaan kuin vaivaan, Japanissa pillereita on vain sen verran kuin niita tarvitsee. Ohjeissakin lukee "syo niin kauan kuin olo on huono". Lisaksi jokaisen pillerin haittavaikutuksia vastaan taistelemaan annetaan toinen pilleri. Itse soin kahta antibioottia, kipulaakkeita ja munuaisia, maksaa ja mahalaukkua suojaavia nappeja. Hauskaa hommaa.
No, angiinasta selvittiin hengissa, mutta sitten oli viela toinen ongelma. Tammikuun alussa juuri ennen kuin kovin lentsu iski rikoin polven ristisiteet. Kohtuullisen huolestuneena paatin menna sitakin vilauttamaan laakarille, koska kolmeen viikkoon en voinut kavella portaita alas. Kaiken kaikkiaan rontgenkuvat, laakkeet ja tarkastuskaynti maksoivat noin 1000 yenia, eli seitsemisen euroa, kiitos sairasvakuutuksen. Kolikon toisella puolella on sitten tarina kaveristani joka joutui auto-onnettomuuden jalkimainingeissa maksamaan 80,000 yenia paan magneettikuvasta. Tarinan opetuksena, riko mita tahansa Japanissa paitsi paatasi.
No mitapa muuta... Tyot alkavat ensi viikolla, Dragonforce soittaa ensi kuussa ja kohta on tarpeeksi lammin hengailla taas Kamogawan varrella.
Palaillaan.
Blueberry dessert
17 vuotta sitten