Shorinji Kenpo

Arvon online-kirjailijallanne on ollut kiireitä. Ikäväkseni olen huomannut viettäväni viikon aikana alle 8 tuntia hereillä omassa asunnossani, joten blogin päivittäminen on jäänyt hieman vähemmälle. Ganbarimasu.

Urheilunarkomanian tyydyttämiseksi olen jo vuosia harjoittanut erinäisiä enemmän tai vähemmän vaarallisia kamppailu-urheilulajeja. Ikäväkseni Kiotoon saavuttuani havaitsin suurehkon aukon budo-lajien tarjonnassa kohdassa jossa tulisi lukea "potkunyrkkeily". Ykkösvalintaani satuttamisurheilun saralla ei siis löytynyt heti kättelyssä, pois lukien yksityiset klubit kaupungin laitamilla. Klubien jäsenistö koostuu kuitenkin hieman vakavanaamaisemmista kavereista, joille potkunyrkkeily on henkireikä eikä niinkään harraste. Verkot siis vesille.

Kyodain kamppailuklubi tarjonta koostuu ensisijaisesti japanilaisista perinnelajeista, karatesta, judosta, aikidosta ja kendosta. Kendo ei minua henkilökohtaisesti kiinnosta, sillä kättäpidemmän heiluttelu kaverin nenää kohti ei ole koskaan harrastemielessä kiinnostanut tiskaamista tai ompelutöitä enempää. Karate taas on erittäin "kata" -painotteinen; harjoitteet ovat hyvin suoraviivaisia ja käsikirjoitettuja, eikä poikkeamia suvaita. Hyvin samanhenkistä kuin kendo, siis peruspiirteiltään. Karate luo myös hieman yksitoikkoisen mielikuvan tasapaksusta jengistä lyömässä ilmaa muodostelmassa. Ei kiitos. Aikido taas ei ole edes kamppailulaji, vaan muistuttaa enemmän capoeira-henkistä ennalta määrättyä kaavatanssia. Judo on ainoa laji, josta minulla on aikaisempaa kokemusta. Judossa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta pidän henkilökohtaisesti enemmän vastustajan lyömisestä kuin maassa kyhnäämisestä. Laajennetaan skaalaa siis ulkomaalaisiin harrasteisiin.

Rapakon takaisten kamppailulajien kirjo rajoittui nyrkkeilyyn ja taekwondoon. Pari vuotta sitten harjoittelin Japanissa taekwondoa kohtalaisella menestyksellä, mutta käsittääkseni Kyodain klubi on sitä "leppoisampaa" mallia, eli keskittyy enemmän kataan, eikä niinkään TOIMINTAAN. Nyrkkeilystä muodostui siis ykkösvaihtoehto. Nyrkkeily on hieno laji sinänsä, mutta rajoittunut sääntöjensä puitteissa. Potkujen eliminoimisen harjoitteista otan vastaan pitkin hampain.

Lopulta tuttavani kautta sain vinkin Shorinji Kenpo -klubista. Harjoitusajat sopivat aikatauluuni kuin nakki sämpylään, joten ei muuta kuin tsekkaamaan reenit. Kenpo sanana on japanin kielinen yleistermi kiinalaisista kamppailulajeista, jonka englannin kielinen vastine on kung-fu. Kansainvälisellä tasolla kenpo on yhdistelmä karatea ja jujutsua, mikä tietenkin sopi minulle varsin hyvin aikaisemman kokemuksen pohjalta.

Kenpo jaotellaan tyylisuuntien mukaan eri lajeihin. Kenties kansainvälisesti yleisin on Nihon Kenpoa muistuttava hyökkäävä tyylisuunta. Amerikassa kenpo tunnetaan nimellä Kenpo Karate, joka kertoo tyylisuunnasta jo jotain. Käytännössä tyylisuuntien erot näkyvät tekniikoiden pehmeydessä ja hengellisyyden määrässä. Yleisesti ottaen Nihon Kenpo ja Kenpo Karate ovat tyylisuunnista hyökkäävimpiä. Esimerkiksi, Nihon Kenpo sallii otteluissa tekniikoita, jotka ovat kiellettyjä muissa lajeissa. Kyseenalaisimpana näistä kyynärpäälyönti takaraivoon, joka on toki suojattu varusteilla.

Shorinji Kenpo kuuluu Gendai Budo -lajeihin, eli Japanin kamppailulajien uuteen tyylisuuntaan, jotka ovat perustettu Meiji-restauraation jälkeen. Geindai Budo -lajit painottavat kamppailulajien harjoittamista elämän oppina eikä pelkkänä itsepuolustus- tai hyökkäystarkoitukseen opittujen taitojen majana. Shorinji Kenpo yhdistää siis don, eli hengellisen tien tai kasvun ja jutsun, eli tekniikan. Tämä näkyy muunmuassa tiukassa kurissa ja tekniikoiden suorittamisen pendanttisuudessa, sekä buddhalaisen elämänopin liittämisessä dojon toimintaan.

Vaikka hengellinen osa kamppailulajeja on mukana Shorinji Kenpossa, voi se kuitenkin olla brutaali ja tehokas. Kuten mainittua tekniikat ovat yhdistelmä karatea ja jujutsua, eli lukkoja, heittoja, kuristuksia, potkuja ja lyöntejä. Kaikki kehon aseet ovat siis käytettävissä. Perusharjoitus koostuu kata-osuudesta (josta en niin välitä), tekniikkaharjoitteista, sekä sparrauksesta/tekniikkaotteluista (enbu). Normaali-dojossa sparrausta ei harrasteta, mutta onneksi Kyodain dojo sallii pienen leikkimielisen kaverin pieksämisen.

Tästä siis lähtee kenshi-elämä Shorinji Kenpon parissa. Palaillaan.